tiistai 5. syyskuuta 2017

Varjopuutarhan lumoissa

Puutarhailu ei tahdo sujua, kuin pienissä erissä. Jotenkin tavaton kosteus ja syksyn tulo lannistavat. Leikkasin taas ylipitkää nurmikkoa ja katselin samalla varjopuutarhan aluetta.
Sinne kuljetaan nurmikkopolkua perenna-alueiden välistä,


luumupuun alta, kuunliljojen ja taponlehtien reunustamien varjopenkkien väliin.



Varjopuutarha on kaikkina puutarhakauden ajankohtina kaunis. Kuunliljojen kasvustot ovat niin reheviä, että varjopuutarhassa ei tule edes vuohenputkiahdistusta.



Koirakin meinaa kadota lehtiviidakkoon.


Kukkia siellä on melko vähän. Nyt loppukesästä vain kuunlijat kukkivat muutaman yksittäisen muun kukkijan seurana.


JAPANINKUUNLILJA HOSTA LANCIFOLIA
Tähkäkimikki kohoaa korkeuksiin. Se on oikein hieno kasvi, mutta sen tuoksu on kamala. Sellainen tympeä ja epämiellyttävä. Pölyttäjät tuntuvat silti viihtyvän sen soihtumaisissa kukinnoissa.

TÄHKÄKIMIKKI CIMICIFUGA RACEMOSA

MUSTILANHORTENSIA HYDRANGEA PANICULATA ´MUSTILA´
Kun varjopuutarhasta palaa takaisin, päätyy kimikin hajusta selvittyään  syysleimujen tuoksuun. Yläpihan penkistä menehtyivät pari talvea sitten kaikki muut paitsi tämä valkoinen syysleimu. Se on jotakin vanhaa kantaa lapsuudenkotini pihalta, johon se on ehkä tullut äitini lapsuuden kodin puutarhasta. Syysleimu tuoksuu lapsuuden loppukesälle.

SYYSLEIMU PHLOX PANICULATA, TUNTEMATON LAJIKE
Löysin kirjahyllystä Ajatuksia puutarhasta-kirjan. Pitänee lukea sitä lisää. Nyt päällimmäinen ajatus on tympäännys taas korkeina kasvaviin rikkaruohoihin.

Tässä lainaus rikkaruohoista:
"Tosiasia on, että ihminen tarvitsee rikkaruohonsa tai oikeammin sanottuna taistelunsa niitä vastaan. Rikkaruohot kehittävät kekseliäisyyttä, inteligenssiä ja vaikuttavat suotuisasti empatiakykyyn. Ne saavat ihmisen pohtimaan pahuutta ja hyvyyttä, rumuutta ja kauneutta, luontoa ja kulttuuria ja jopa ympäristötuhoa ja muita asioita. Ne terävöittävät havaintokykyä ja opettavat nöyryyttä ja kärsivällisyyttä." Lotte Möller - Ajatuksia puutarhasta

8 kommenttia:

Between kirjoitti...

Varjopuutarhasi on upean rehevä ja kaunis. Ja tuo rikkaruohoja koskeva ajatelma on ihan nappiin. Luultavasti rikkaruohojen pääasiallinen tarkoitus onkin puutarhurin kärsivällisyyden ja sietokyvyn kasvattaminen.

Katja kirjoitti...

Sulla on mahtava paikka varjopuutarhalle, kalliota ja puita suojana. Ei siellä vierailijalla keskity katse rikkoihin, muuta parempaa on niin paljon.

Riina kirjoitti...

Minä rakastan varjo- ja metsäpuutarhoja. Ne jotenkin rauhoittavat. Niissä ei oikein viihdy mitkään räikeät ja hyökkäävän väriset kasvit. Kaikki on jotenkin harmoniassa.
Teilläkin näyttää niin äärettömän kauniilta.
Ja aivan ihana tuo lopun ajatelma. Täälläkin on viime aikoina erityisesti tuskasteltu kaiken hallitsemattomuutta.

Ulla Pulla kirjoitti...

Rakastan niin näitä Sun kukkapäivityksiä...kiitos niistä sekä mukavaa syksyä...se on valitettavasti täällä!

Maatiaiskanasen Elämää kirjoitti...

Aivan ihana varjopuutarha <3

Hanna H kirjoitti...

Kaunista... <3

Villin pihan Sanna kirjoitti...

Kiitos kaikille taas mukavista sanoista. Onhan syksyssä puolensa. Pidän kovasti syksyn valosta ja tuoksusta.

Ulla kirjoitti...

Rehevä on siun varjopuutarha. Meillä ois tarkotus nyt syksyllä alottoo kanssa mehtäpuutarhan tekkuu. Suap nähä miten onnistuu!