lauantai 17. helmikuuta 2018

Kotona

Mikään ei ole palkitsevampaa kuin lakanoiden vaihto. 
Puhtaat lakanat illalla nukkumaan mennessä ovat aivan parasta.
Parasta on myös se, ettei ole mitään menoa.
Voi siivoilla rauhassa ja järjestellä tavaroita kauniimmin.


Siivotessani kuulokkeissani on Kaikki se valo jota emme näe. Olen sokean Marie- Lauren kanssa Saint- Malonissa. Wernerin kanssa Berliinissä tai muualla sotivassa Euroopassa. Hyvä kirja on sellainen, jonka tunnelma jää ajatuksiin, vaikkei lue tai kuuntele. Tämä on sellainen kirja.




Vaihdoimme kuormalavasohvapöydän kirjastoluokkaan ja kirjaston pöydän olohuoneeseen.
En ole varma oliko muutos oikea. Totutellaan nyt.



 Kotona oleminen on joka tapauksessa ihan parasta.

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Äänikirjojen koukuttava maailma

Sytyn asioihin aina vähän jälkijunasssa.
Lupaan aina uutena vuotena tehdä mahdollisimman paljon asioita ensikertaa.
Niinpä kokeilin kuunnella äänikirjaa. Äänikirjojahan on ollut saatavilla vaikka kuinka kauan. Itse en ole kuunnellut ensimmäistäkään.


Halusin kuunnella opiskelukirjojen lukemisen rinnalla jotakin kevyttä ja mukavaa. Latasin Bookbeatin kokeilujakson ja kuuntelin ensin Miika Nousiaisen Juurihoidon. Työmatkani kestää noin 45 minuuttia ja ajomatkalla ehtii kuunnella pitkät pätkät tarinoita. Juurihoito oli hauska. Olen lukenut muutakin Nousiaista ja pidän hänen huumoristaan.





Myös kotitöitä tehdessä on kiva kuunnella äänikirjaa. Minulle sopii se, etten vain makaa lukemassa vaan saan ikäänkuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Opiskeluaineistot ovat sellaisia, ettei niiden ohella voi keskittyä mihinkään toiseen asiaan. Jonas Jonassonin Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi oli hulvaton seikkailutarina. Työkaverini suositteli sitä minulle ja kuuntelin sen ahmimalla.

Bookbeatin valikoima on laaja. Muitakin äänikirjapalveluita on, mutta tämä nyt sattui ensin eteen. On houkuttelevaa, että puhelimessa on valtava määrä tarinoita vain muutamien painallusten päässä.
     

Kaksi huumoripitoista "äijätarinaa" putkeen oli kuitenkin riittävästi. Aloin kaivata perinteisempää kaunokirjallisuutta. Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe on mahdottoman intensiivinen ja kauniisti kerrottu tarina toisen maailmansodan ajan Euroopasta. Saksasta ja Ranskasta. Juuri tällaista kirjallisuutta rakastan! Sitä oikein odottaa pääsevänsä aamulla autoon ja työmatkalle.



On ihanaa huomata, etteivät tarinat kadonneetkaan. Voi korvata lukemisen helposti kuuntelemisella.
Oletteko te kuunnelleet äänikirjoja?
Mitä suosittelette?






maanantai 12. helmikuuta 2018

Talvilamaannus

 Nämä vuoden alkukuukaudet on ihan blaah....

Näihin tunnelmiin on tasan kolme kuukautta:



Tähän aikaan vuodesta ei voi uskoa tuollaisia jäätelopalloesikoita olevan olemassakaan.
Lupaan kunnostautua taas bloggaamisessa. Luvassa on myös kiva yllätys!

perjantai 26. tammikuuta 2018

Opiskelua ja Kiurujen yö!

Vapaapäiväni ovat kuluneet viimeaikoina tiiviisti opiskellessa.
Se ei ole haitannut, sillä opintoni avoimessa yliopistossa ovat 
itse valitsemiani ja tiiviisti työni käytäntöihin liittyviä. Olen nauttinut niistä.
Sitäpaitsi pidän kirjoittamisesta.


Hieman hämmentynyt olen siitä, miten kivaa opiskelu minusta on?
Voi olla , että en lopeta ikinä.
Yritin etsiä muumien sitaattikirjaa, jossa on sanonta siitä, kun joku luki trigonometriaa tuntokarvansa lerpalleen ja sitten kävi jotain kamalaa. Muistaakseni mörkö söi hänet.
Pointtina siis se, että mörön vatsassa ei ole viisaudesta tuon taivaallisen hyötyä.


Minusta on ihan mahtavaa, että yliopistotasolla voi opiskella etänä. Saa olla yöpuvussa. Juoda pannullisen kahvia ja välillä harjoittaa kissanpentujen sosialisaatiota. Kohta luovutusikäisten pentujen on tietenkin tärkeää oppia nukkumaan sylissä ja kainalossa. Tai jos professorin puhe alkaa kyllästyttää, voi painaa pausea ja välillä imuroida.


Verkkoluenntoihin keskittymistäni auttaa, jos on jotain tekemistä. Olen pitkästä aikaa neulonut. Juuri sain valmiiksi Soulmates-mallin ensimmäisen sukan.


 Niina Laitisen mallit ovat ihania neuloa ja todella kauniita. Nämä ovat ties kuinka monennet Soulmatesini.


Vapaapäivänä on aikaa myös ajatusten harhailulle pois sosiaalipedagogiikasta. Rupesin yhtäkkiä miettimään olohuonetta sillä silmällä. Minun remonttiajatukseni tyrmättiin kyllä talouden miesedustajien puolelta kahdestakin syystä. Vanhempi muistutti, että on ensisijaisempiakin remonttikohteita ja nuoremman mielestä olohuoneeseen ei missään nimessä pidä puuttua, koska se on aina ollut tällainen ja ihan hyvä! 
Mutta, mutta... Minulla on monta rullaa tummansinistä Kiurujen yötä! Voisiko päätyseinä olla niin rohkea ja muut valkoisia?


Nyt takaisin Itä- Suomen yliopistoon. Täytyy hioa remonttistrategiaa vielä hetki.


torstai 18. tammikuuta 2018

Kukkaikävä

Tammikuu on minulla pahin talvikuukausi.
Niin talvi! Liian pimeää ja kylmää.
Helmikuussa on jo kevätlupausta.
Pionikuvia en uskaltanut edes katsoa, kun nämäkin aiheuttivat puutarhaikävän.


Mielessäni olen ajatellut hieman kevätpuuhia.
Päällimmäisenä kummittelee ankkatarhan purku.
Se pahalainen otti ja romahti. Kaatui lumeen kasaannuttua kattoverkkoon ja on nyt kamala verkon ja puurakenteiden kaaos.


Välttelen ankkatarhakaaoksen katselua, kun kuljen ohi. Mutta se on silti ensimmäinen kevätpuuha. Hyi!
Pitäisi keksiä vielä jotain kivaa sisäjuttua. Olen intoutunut opiskelemaan niin, että kaikki aika tahtoo mennä siinä, ellen ole töissä. 


Tosin nytkään en ole tehnyt mitään töiden jälkeen. Maannut sohvalla ja katsellut näitä kuvia.
Ihanan värikästä ja vihreää.


Joko sinä odotat kevättä?
Tuntuuko talvi pitkältä ja tammikuu tympeältä?

tiistai 9. tammikuuta 2018

Kesä mielessä

Tähän aikaan se aina tapahtuu.
Ajatukset alkavat hapuilla puutarhaan.
Kuvien katsominen on aina yhtä hämmästyttävää.
Tässäpä teillekin muutama kesämuisto.
PIONIT JA AKILEIJAT

HARJANEILIKAT JA POIMULEHDET

SORMUSTINKUKKIA JA AKILEIJOJA

PIONEITA

SORMUSTINKUKAT
Epäusko ja vihreän kaipuu ovat ensimmäisiä tunteita kuvia katsoessa. Ja ilo, kevät on ihan kohta.
Avoimien puutarhojen päiväkin on ilmoitettu. Se on 1.7.2018!
Villipiha on varmasti mukana!

torstai 4. tammikuuta 2018

Lahjaostoksilla Sam&Co Price Clubissa

 Sain työnantajaltani joululahjaksi lahjakortin Sam & Co Price Clubiin.
Minun on aina vaikea luopua joulukuusesta, 
vaikka ajatukset kääntyvätkin kevääseen heti joulun jälkeen.
Sisustuksessa tämä tarkoittaa usein pieniä uudistuksia ja selkeyttämistä. 
Menin siis Sam&Co:lle katselemaan, mitä siellä olisi joulusta luopumista helpottamaan.

Jollekin kynttilät kuuluvat vain jouluun ja talveen, mutta meillä ne palavat ympäri vuoden.
Sam &Co:lla oli aivan huikeita Casan 100% steariinisia kynttilöitä.


Puhtaanvalkoisia kynttilöitä lähti mukaan useita. Hinnat ovat todella edullisia.

Itse en ole vieläkään kyllästynyt pitkään muodissa olleisiin eläinprintteihin sisustuksessa.
Valitsin  keittiön sohvaan tämän viehättävän Casan sudenkorentotyynyn.
Onhan korento jo selvä merkki keväästä.




Minulla on hieman ongelmaa astioiden kanssa. Siis sellaista, että haluaisin melkein kaikki maailman astiat. Casan etanapannut maksoivat 1,95€ /kpl. Minun oli pakko saada niitä kuusi. Näihin siis vielä palataan, koska nyt on opeteltava valmistamaan etanoita.


Kynttilät hakevat vielä paikkojaan, mutta prosessissa tuli siivottua olohuoneesta turhat roinat pois sekä kerättyä joulukoristeita ja tuikkukippoja pois. 


Suuren kynttilän paloaika on n. 150h. Pidän tuosta  syvästä valkoisesta sävystä kovasti.


Pintojen raivaaminen tyhjäksi niille kertyneistä esineistä on lempipuuhaani. Onneksi sotken niin kovasti, niin voin sitten siivota ja fiilistellä. 
Se kuusikin muuten vielä jäi. Katsotaan milloin raaskin purkaa koristeet.


Mikäli et ole käynyt Sam & Co:ssa vielä, suosittelen todella piipahtamaan.
Minun on ainakin mentävä uudestaan.

Niistä kevätajatuksista lisää pian!
Ihanaa vuotta 2018 kaikille!

tiistai 26. joulukuuta 2017

Suloiset päivät

 Joulu on ollut kiiretön ja valoisa.



Olemme katsoneet kaiket päivät sarjoja ja herkutelleet kynttilän valossa.


Mikään ei ole parempaa, kuin kauneus ympärillä ja 
kiireetön olo rakkaiden ihmisten kanssa.



Ja mikä parasta, päivät pitenevät.
Menemme kevättä kohti!

lauantai 23. joulukuuta 2017

Täällä ollaan, ihan Joulussa!

 Ihanaa aaton aattoa!

Anteeksi, kun minusta ei ole kuulunut.
Hirveä köhä yhdistettynä työhön, parin yliopistokurssin loppurutistukseen ja asemaharrastukseen ovat vieneet kansakoulun rouvaa kuin litran mittaa.

Joulu on silti tullut.


Valmistelut ovat aikataulussa.
Tuoksuu ja näyttää Joululle.
Kinkku on uunissa.



Kiitos Kati loistavasta vinkistä. 
Napsin pihan useasta tuijasta yksittäisiä oksia pöytäkoristeeksi.


Oli pakko sytyttää kynttilät ja hieman huokailla.


Tunnelmallisia päiviä ihan kaikille!

tiistai 12. joulukuuta 2017

Joulun ja aitalangan virittelyä

 En tehnyt yhtään noista asioista, mitä sunnuntaina suunnittelin.
Ajattelin kyllä niitä kaikkia ja ostin porkkanoita. 
Katsoin myös salin eteiseen.


Sensijaan korjasin aidan, jonka hevoset olivat eilen rikkoneet.
Kun tulin myöhään illalla töistä, seisoivat hevoset tallin oven takana odottamassa sisään pääsyä.
Onneksi olivat tallessa. Aitalangat oli juostu poikki ja niiden korjaamiseen meni aamulla hieman aikaa.


Hirveä lumimyräkkä on myös oikea sää aidan siirtoon. Minulla oli muovitolppa-aita niin kiinni pihatiessä, ettei aura mahdu kunnolla tielle. Sitä sitten pimeässä siirtämään otsalampun valossa. Talvi ikäänkuin yllätti kansakoulun rouvan.



Ehdin myös siivoamaan ja kuvailemaan. Senkin hämärässä. 
Joulutunnelma lisääntyy pikkuhiljaa.


Ajelkaa varovasti!
Nauttikaa lumen tuomasta valkeudesta!
Älkää stressatko, 
kyllä sen porkkanalaatikon ehtii!