keskiviikko 23. toukokuuta 2018

VIIKON KUKKA - MINKÄ SINÄ VALITSISIT?

 Viime viikolla veikkasin tämän viikon kukkijaksi Särkynyttäsydäntä. Ne kukkivat ja ovat todella kauniita. Särkynytsydän kuuluu gottage garden-henkiseen puutarhaan ja on hieno perinneperenna.

SÄRKYNYTSYDÄN  Lamprocapnos spectabilis


Kaikkea muutakin ihanaa ja kaunista on kukassa. Lemmikki on vahva kilpailija. Niiden vaaleansiniset pilvet ovat todella tervetullut lisä kevätpuutarhassa. Veikkaisin omieni olevan Luhtalemmikkejä tai Peltolemmikkejä.

LEMMIKKI Myosotis scorpioides tai arvensis ?
Valitsen silti Kielon. Pidän niistä todella paljon ja onnekseni ne viihtyvät tontillamme useissa paikoissa hyvin. Kieloja on pakko tuoda sisään.

VIIKON KUKKA – KIELO

KIELO – Convallaria majalis

MALJAKOT HM HOME


Mikä näistä kolmesta sinun mielestäsi ansaitsee viikon kukan tittelin?



sunnuntai 20. toukokuuta 2018

MUISTA NAUTTIA PUUTARHAN KAUNEUDESTA!

Tänään oli niin lämmin, että kitkin vain hetken aamulla. Vietimme monta tuntia paahteessa Kausalan Helluntairaveissa enkä sen jälkeen jaksanut muuta, kuin pikaisesti ajaa nurmikon ruusutarhasta.
Hetken murehdin kitkemättömiä alueita. Sitten ajattelin, että on sitä myös vain nautittava puutarhan kauneudesta. Niinpä menin kameran kanssa retkelle.

SANIAISET OVAT KOHTA IHMISEN KOKOISIA

LEMMIKIT TEKEVÄT IHANIA SINISÄ LÄIKKIÄ SINNE TÄNNE.
Siellä tällä alkaa näyttäytyä kaipaamaani Gottage garden – tunnelma. Tulisipa hyvä sormustinkukkavuosi!



Täti-Vihreän kivikkotarhassa on alkaa olla monenlaisia kukkijoita. Huolellinen perustaminen näkyy ja rikkakasveja on todella vähän. Muutama hassu voikukka siellä täällä. Suosikkini tällä hetkellä on tämä Patjarikko, jonka lajikenimeä en tiedä.

PATJARIKKO Saxifraga x arendsi

SAMMALLEIMU Phlox subulata
Kissankäpälä on todella viehättävä kasvi kivikkoon. Läheisellä vanhalla urheilukentällä kasvaa sitä luonnonvaraisena isoina alueina.

KISSANKÄPÄLÄ Antennaria dioica


NASSU SEURAA KUVAUSRETKEÄNI TARKASTI
Alppikärhö lupailee mahtavaa kukintaa satoine nuppuineen. Näissä kevään hetkissä on niin paljon kukkalupauksia! 

ALPPIKÄRHÖ Clematis alpina
On tärkeää, ettei aina vain hiki päässä suorita.  Puutarhassa eikä elämässä!

perjantai 18. toukokuuta 2018

TÄYDELLINEN PUUTARHA-PERJANTAI

Olipa hauskaa, kun sää oli tänään hieman viileämpi. Ulkona jaksoi puuhailla koko päivän ja tuuli vei hyttysetkin mennessään.


Mies ajoi nurmikon ja minä kitkin ja siivosin valtaisan alueen. Lisäksi vahdimme tarkoin puutarhajätteen polttotulta. Aloin epäillä, että olen osittain onnistunut puutarha-aivopesemään tuon miehen. Hän on ainakin kolmesti sanonut, että: "Onpa tuo kukkapenkki hienon näköinen!" Ei se ole aiemmin edes rekisteröinyt penkkejä, kukkia tai koko puutarhailua!


Kyseessä on tämä vanha, ensimmäisenä siivottu, suuri  perenna-alue. Onhan se hieno! Ja kun kasvu tapahtuu yhtäkkiä, ei sitä voi olla huomaamatta. On mukavaa, kun toinenkin haluaa tehdä ulkona juttuja. Ruohonleikkuuapu tulee todella tarpeeseen. Kukkapenkeissä kitkeminen on minulle kuitenkin sellaista yksinäistä terapiaa. Huolestun todella, jos mies alkaa kohta kaivaa uutta perennapenkkiä tai haluaa taimikauppaan. Luulen kuitenkin olevani näiltä osin turvassa.


On meillä yksi yhteisprojektikin meneillään. Mutta siitä lisää myöhemmin.
Seuraavassa kuvassa on tämän päivän työmaata.


Yksi suuri osa alapihan istutusalueista on siivottu, mutta vielä sitä riittää. En taida olla puolivälissäkään. Edessä on kuitenkin kaksi hyvää puutarhapäivää.


Erityisen ilahduttava on tämä Täti-Vihreän kivikkoprojekti.


Tässä vielä kaappaus instafeedistä. Päivän työmaa ennen ja jälkeen.

Onko mikään palkitsevampaa, kuin rikkaruohottomat kukkapenkit ja polut?!

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

VIIKON KUKKA – TULPPAANI

Kesä syöksyi puutarhaan hirmuisella nopeudella. Tämän viikon kukkija on ehdottomasti tulppaani (Tulipa L.) Meillä niitä on kaikissa istutusalueissa, vaikkakin joissakin vain yksittäisiä. Tänä vuonna voisi olla aika lisätä taas sipuleita.


Suosikkejani ovat vaaleanpunaiset ja valkoiset tulppaanit monenlaisina variaatioina.


Kuitenkin tämä yläkuvan keltaisen penkin tulppaani-istutus on mielestäni aivan mahtava.


Tulppaanit talvehtivat meillä kohtalaisen hyvin eikä niillä herkuttelevia myyriäkään taida puutarhassa  liiemmälti asustella. Tulppaani viihtyy kuohkeassa, vettä pidättämättömässä maassa. Savimaasta se ei niin paljon pidä. Lajikkeita ja värivaihtoehtoja on valtavasti. Minulta ovat kaikki lajikenimet autuaasti hukassa.




Päivän työmaani näette alakuvasta. En kyennyt ihan niin tehokkaaseen puutarhapäivään kuin olin ajatellut. Nivelet kipeytyvät , koska pystyn kitkemään vain polvillani tai istuallani. Kyykkiminen on myrkkyä polville. Neljä tuntia meni tehokkaasti ja sen jälkeen työmaalle paluu jäi useiksi yrityksiksi kuumuuden, ötökkäinvaasion ja kipeän vasemman polven takia. Kiroilututti. 


Sain kuitenkin siivottua ja kitkettyä  yhden alueen kokonaan, kärhökäytävän alimman penkin sekä leveän käytävän. Otan tavoitteeksi alueen kerrallaan. Kyllä se siitä....


Ensiviikon kukkijaksi on tarjolla jo vaikka mitä. Suosikkiehdokas viikon kukaksi taitaa olla särkynyt sydän, mutta katsotaan, mitä  muuta on tarjolla.


Perjantaina jatkan puutarhurointia. Silloin ei onneksi taida olla ihan näin kuuma.


lauantai 12. toukokuuta 2018

SÄÄ KUIN MORSIAN – Vähän liian kuuma ja tottumattomalle arvaamaton (vai miten se nyt meni)

Tämän päivän puutarhaodotukset olivat korkealla. Helle kuitenkin verotti sekä vauhtia että voimia.Kun kesä tulee ikään kuin puskista, yllättäen, 
on syytä muistaa suojata itsensä sekä juoda paljon. Silti meinaa uupua.


Sain kuitenkin kaivettua esiin perennan alut yhdestä istutusalueesta ja hieman toisestakin.


Nyt näyttää kaljulta, mutta kyllä se siitä tuuhettuu.


 Ihan mahtavaa saada kaivettua vuohenputkia juurineen kottikärrytolkulla. Kanttasin lopuksi reunaakin hieman.
Lähtötilanne oli tällainen:


Jos joku ikinä sanoo, että syö vuohenputket, niin pääset niistä.... En voi taata, ettenkö sano rumaa sanaa. En syö, enkä pääse! Kahdenkymmenen vuoden vuohenputkisota on opettanut jotain. Siitä ei pääse eroon. Mutta voi sitä silti kohdella vihamielisesti.


Uskomatonta, mutta oli pakko kaivaa ruohonleikkuritkin talviteloilta. Joissain kohdissa nurmi on tavattoman pitkää ja toisissa ei kasva vielä mitään.


Eläimet nauttivat lämmöstä ja auringosta, kun emäntä puhisee puskissa.
Työmaan ylitarkastajana Salma Hayek, musta kisu.


Huomenna jatkuu....

torstai 10. toukokuuta 2018

VIIKON KUKKA – PALLOESIKKO

 Puutarhassa alkaa kukkia kaikenlaista. Tämän hetken kukkijoista eniten minua viehättää tämä hennon vaaleanpunainen Palloesikko, Primula denticulata.


Näiden soisin leviävän mihin vain. Ihania, pastellinvärisiä pallukoita!



Tämä on myös ihastuttavien alkujen aikaa. Särkyneensydämen  versot ovat lähes yhtä kauniita kuin kukkiva kasvi.


Kaikista kasvin aluista ikuinen suosikkini on kuitenkin saniainen. En koskaan väsy ihastelemaan noita vauhdilla auki kiertyviä lehtiä. Ne ovat kuin ujoja pikkueläimiä.  Merihevosia tai vauvalohikäärmeitä. Jotenkin ikiaikaisen näköisiä ja aivan parasta toukokuussa.


sunnuntai 6. toukokuuta 2018

WORKING GIRLS

 Viikonloppu puutarhassa on menty melko raskaalla raadannalla.
Pihalammen putsaus ja veden vaihto ei ole mikään miellyttävä pikku-puuha. Nyt se on kuitenkin tehty, enkä ottanut teille kuvia mutalillun keskellä kömpivistä puutarhureista.

Tänään pestiin ja siivottiin kasvihuone. Täti-Vihreä pesi lasit molemmin puolin painepesurilla ja apuaineena käytettiin etikkaa.


Kasvihuonetta ei enää vuosiin ole sisustettu oleskelua varten. Syitä on useita:
-Kasvihuone on todella paahteisella paikalla
-Tomaatit ja pelargonit, basilikat ja paprikat tarvitsevat tilaa
-Emme juurikaan oleskele muuallakaan ;)


Yksi rottinkituoli saa kuitenkin jäädä.


Lattia pitäisi uusia. Vanhat tiilet ovat rapautuneet. 


Heti kun siivous oli tehty, pääsivät Täti-Vihreän talvettamat Verbenat  ja muutamat muut taimet hieman harjoittelemaan raa´assa kevätvalossa pärjäämistä.


Kasvihuoneen etupihassa on tiiliä ja pikkukiviä. Tuollaiset pikkukivipolutkin olisivat melko viehättäviä. Kivituhkaan naputellut pikkukivet ovat kauniita ja niiden välitä ovat sammaloituneet sekä pysyneet melko rikkaruohottomana. Kunpa jaksaisi kerätä kiviä ja naputtaa niitä kuminuijalla lisää pihaksi ja poluiksi.


Sain tänään valtavasti aikaan, vaikka varsinaisesti puutarhaan en vielä päässyt. Tein siivous ja maansirtotöitä vanhan ankkatarhan pohjassa. Siihen saattaa muotoutua jotakin persoonallista. Aika näyttää. Lisäksi siivosin tallin taustaa, johon on suunnitteilla katos hevosille. Juuri siihen, mihin olen varastoinut kaiken ihmerojun verkkorullista vanhoihin laseihin, salaojaputkiin ja tiilikasoihin. Huoh! Minusta tuntuu, että 20 vuoden aikana olen siirtänyt kaiken tontilla olevan rojun ainakin 10 kertaa paikasta toiseen.

Kukkapenkeissä kasvaa niin vauhdilla, että ellei kohta pääse niitä siivoamaan, on myöhäistä. Mutta sen, minkä kasvusto peittää, saa luonto hoidella. Pahimmat törröttäjät on kuitenkin siivottava.


Kassu seuraili puuhiamme kiinostuneena. Sen mielestä päätehtäväni olisi herkkujen toimittaminen eikä mikään kivien pyörittely!



keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Puutarhapäivä sohvalla

 Onneksi vapaapäivänäni satoi. Lapseni tartutti minuun kevätflunssan. 
Kuumetta minulle ei juuri koskaan tule, mutta olo on ollut kuin jyrän alle jääneellä.
Katselin Yle Areenasta kaikki nähtävissä olevat Puutarha-Perjantain jaksot.


Ohjelma on rento ja kiva. Samalla mieleeni tuli kaikenlaisia ideoita ja suunnitelmia. Saas nähdä, mitkä niistä pääsevät toteutusvaiheeseen. Sohvalla makaaminen voi olla vaarallista. Oikein odotan, että mies tulee kotiin töistä. "Hei kuule, miten jos tohon missä ennen...." jne

Minulle tuli jokin aika sitten Viherpiha- lehti. En ole sitä tilannut ja ihmettelin hieman. 
No, lehteä selatessa muistui mieleen, miksi se tuli!


Siinä on juttu meidän keittiöpuutarhasta.


Vaikka olen itse jutussa, niin en voi olla oikaisematta, että hyötytarha on kyllä täysin Täti- Vihreän aikaansaannosta ja hänen työnsä tulos. Yritän aina toimittajille sanoa, kuinka paljon Täti-Vihreällä on osuutta näissä pihahommissa.


En missään nimessä halua ottaa kunniaa keittiötarhasta, enkä monesta muustakaan jutusta puutarhassa.


Kauhea polte olisi pihahommiin. Tallilla käyntikin johti tunnin päiväuniin, 
joten ehkäpä maltan pari päivää.

Nyt teetä ja lääkettä! 
Kävin äsken vähän  haistelemassa pihalla. 
Tulppaanit kasvavat useita senttejä päivässä. Sen voi melkein kuulla!