tiistai 21. marraskuuta 2017

Pitääks mun aina - Jouluvalojenvirityssää

Tämä toistuu joka ikinen vuosi. Minulle tulee tarve virittää jouluvalot pihalle silloin, kun on satanut mahdollisimman paljon märkää ja painavaa lunta.


Valonauhat ja johdot ovat muka valmiina edelliseltä vuodelta. Niitä sitten metsästetään lumen alta sormet kohmeessa ja märkää lunta putoilee päähän kuusista ja tuijista.


Nytkin yksi muuntaja oli kokonaan kadonnut ja kaksi valosarjaa poikki. Uusin sisäänkäynnin tuijien valot. Molemmin puolin rappua ne loistavat nyt symmetrisinä. Pitäisi harjoitella tosissaan sitä pimeäkuvaamista.


Pergolan piikkilankakattokruunussa on valot ympäri vuoden. On kiva lisätä valoa tähän harmauteen. Värit ovat  kadonneet puutarhasta. 



Vaikka lumi onkin kylmää ja märkää, tekee se kyllä puutarhasta kauniimman.
Voi melkein alkaa jo jouluhullutella, vai mitä luulette?

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Lehmien juhlat

Kävin eilen hienoissa juhlissa.
Ystävieni maitotilalla juhlittiin lehmiä, jotka ovat lypsäneet ennätyksellisiä määriä maitoa.
Ulkona tarjoiltiin glögiä ja sisällä ihanaa lounasta.



Päivänsankarit saivat syödä vihreää pihassa.

Rapsodia alias Prinsessa on vuonna 2002 syntynyt Ayshire-lehmä. Se on lypsänyt huikeat 150000kg maitoa uransa aikana. Vieläkin se imettää vasikoita. Kyllä se sopisi navetan kuningattareksi, vaikka sitä kutsutaankin Prinsessaksi.
Rapsodia on Kymenlaakson ensimmäinen 150tonnari.
Hirmuisesti onnea!



RAPSODIA 150TONNARI


Unelma taas on lypsänyt tilan neljäntenä lehmänä 100000kg täyteen toukokuussa.
Unelma on vuonna 2005 syntynyt Holstein-lehmä.

UNELMA 100TONNARI


Hurjia määriä maitoa.
Joku saattaisi ihmetellä, mitä järkeä tällaisessa juhlinnassa on. Itse olen kovinkin ylpeä, että pääsin moisiin juhliin.
Mielestäni tässä ei juhlittu vain näitä hienoja eläimiä.
Minulle tällainen symboloi seuraavia asioita, joita tulisi juhlia:

Suomalainen maaseutu
Kotimainen tuotanto
Jalostustyön arvomaailma
Eläinten hyvä kohtelu
Intohimo omaan työhön
Yrittäjyys

Ostakaahan kotimaisia maitotuotteita!




keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Pyykkietikasta

 Olen tässä viettänyt vapaata keskiviikkoa ja puuhaillut kotona.
Pahoittelen oikeasti näitä huonossa valossa kuvattuja hätäisiä kuvia.


Aseman puodissa (joka siis on minun vapaa-ajan harrastukseni ja toivottavasti pian ystäväni työ) on myynnissä näitä kotimaisia Kulkurin kartanon pyykkietikoita. Olen aivan ihastunut niihin!
Heräsin pyykkietikkatrendiin hieman myöhässä, mutta etikan käyttö puhdistusaineena on kyllä aivan ikivanha kikka.


Asemalla on näitä kahta tuoksua, mutta Kulkurin kartanolla on vaikka mitä ihanuuksia, joita himoitsen. Pyykkiin jää ihana tuoksu eikä mitään haitallisia jäämiä. Siis myöskään luontoon. Kokeilin myös koiran pissan siivoamiseen etikan hajua poistavien ominaisuuksien vuoksi. Toimii siinäkin.  Näitä pyykkietikoita voi pullon ohjeen mukaan käyttää siivousaineena.


Kannattaa kokeilla. Nämä ovat vielä kotimaista tuotantoakin.

   

 Unohdin tehdä puolet vapaapäiväkseni suunnittelemistani jutuista, mutta sain sentään tähtivaloja ikkunoihin. Minua kyllä hieman ärsyttää, kun nuo eivät pysy suorassa.


Kaikille mukavaa työ- tai vapaa- tai mitätahansaviikkoa!



sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Hämärän hyssy

Kuvausvalosta on hieman puutetta.
Muutoin on ollut ihana viikonloppu. Tavattu kaikkia tärkeitä.
Pieni isänpäiväitku on itketty. 10 vuotta ilman isää.


Oletteko kuulleet koskaan tätä. Ellan ja Aleksin Hämärän hyssy:

Aurinko laskee, päässä on myssy
Eletään pakkasen aikaa
Sininen hetki on hämärän hyssy
Siinä on outoa taikaa

Taivas on sininen, kohta jo punainen,
oranssi ja sitten tumma
Metsien, peltojen, päiväkotien
yllä on tunnelma kumma.



Mua ei pelota, mua ei pelota
Oon tottunut hyssyyn tähän
Mua ei pelota, ei yhtään pelota
No okei, ehkä vähän.

Hyssy, hyssy, hämärän hyssy
Tää on sininen hetki
Mun pitäis olla nukkumassa,
mutt yhä vaan jatkuu retki.


Tälläistä hämärää satujen maata
ei ole kyllä kellään
Pidä mua kädestä, pidä mua kädestä
kun hiljaa hyssytellään


On täällä myös valoa!  MUNA! Ensimmäinen muna pitkään aikaan. Ja vielä suloinen, pastellin turkoosi araucana-kanan muna.


Hyvää hämärän hyssyä kaikille!

perjantai 10. marraskuuta 2017

Marraskuu, mun kuu

Ulkona on mustaa. Auton valot häviävät pimeyteen ja kiiltävään asfalttiin. Sataa.
Marraskuu on silti minun juttuni. Olen syntynyt 8. marraskuuta. Marraskuu ei ahdista minua.


Kynttilät palavat joka päivä.
Tämän talven värit ja tunnelmat ovat täyteläisiä ja aika rohkeita.


On ihanaa pohtia jouluvaloja. Ehkä hankkia jo muutamia lahjojakin.



Tämän postauksen tavaroita löydät Kausalan aseman puodista. Ainakin kurpitsan muotoista lasilyhtyä ja Havi`s kynttilöitä.


Olin tänään purkamassa joulua esiin kuormista. Ihania juttuja!
Katso:

tiistai 7. marraskuuta 2017

Eläinten kuulumisia hetken valossa


Minulla oli tänään pitkästä aikaa vapaapäivä, jonka vietin kokonaan kotosalla.
Ulkona paistoi aurinko ja ajattelin kuvata puutarhaa.
Kuinka ollakaan päivän lyhyys ei ole ihan sisäistynyt
 vielä ja ihana valo oli ohitse ennen kuin ehdin  kuvausretkelle.


Eläintenhoitoulkoilu on kuitenkin aina rutiineissa, joten otin kameran mukaan. Leuto talvisää on kiva. Kanaset voivat edelleen ulkoilla päivittäin.
Tuo valkomusta kana on rodultaan Wyandotte ja rodusta on tullut suosikkini. Kanat ovat suurikokoisia ja näyttäviä ja luonteeltaan aktiivisia ja fiksun oloisia. Wyandotten edessä on Marans-rotuinen kana, joista en niin kovasti pidä, mutta ne munivat ainoina laumassani hyvin tummanruskeita munia. Tällä hetkellä meillä tosin on ikuisuudelta vaikuttava munintatauko. Kukaan ei muni munan munaa.



Kassua ei huvittanut poseerata. Hänellä onkin Bad hair-day, kuten nyt viime viikkoina joka päivä.  Kassu hankaa harjaansa pihkaa tarhan männyistä ja kosteana harja rastottuu ja solmuttuu tuollasiksi kamaliksi takuiksi, joita saa olla yhtenään avaamassa. Meillä eläimet saavat ulkoilla niin pitkään kuin se on mahdollista. Kylmäveriset hevoset pärjäävät vielä yötkin hyvin ulkona, kun niillä on tuulesuojainen katos. Poni ja hevonen ovatkin kasvattaneet itselleen paksut talviturkit.


Tallihommiin hiippaili osalliseksi myös Matti. Matin äiti Salma taas on keskittynyt tiaisten vaanimiseen lintulaudan lähistöllä, eikä piittaa pätkääkään, että paheksun syvästi moista, kivojen pikkulintujen murhanhimoista kohtelua.


Pihakoirien kuulumiset ovat lähinnä sohvilla makoilua pikaisten ulkoiluiden lomassa. Etenkin jos on yhtään pakkasta tai sataa. Kutsunkin niitä epäpihakoiriksi karkailutaipumuksen ja sohvavilttien kätköissä viihtymisen vuoksi.
                          



torstai 2. marraskuuta 2017

Marraskuu puutarhassa

Puutarhasta löytyy vielä kauneutta. Uskomatonta, että on marraskuu!



Auringon paistaessa valo on aivan huikea! Kaikkialla kimaltelee.



Possuparkaa ei yksi tammenlehti paljon lämmitä




Marraskuussa syksyn ankeus alkaa muutenkin helpottaa, kun ajatukset kääntyvät jouluun. Ja tällainen valo nostattaa mielialaa takuuvarmasti. Paistaisipa aina aurinko!


Menkää ulos ihailemaan huurtuneita yksityiskohtia.
Tervetuloa marraskuu!

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Viikonlopun tunnelmia Tuntemattomasta ja vähän muusta

Olen odotellut, että lumi sulaisi, ja että voisin istuttaa vielä nämä 20 tulppaanin sipuliani.
Ei ole ensimmäinen syksy, kun minulle käy näin. 


Sisällä puuhailu on lämpimämpää, kuivempaa ja houkuttelevampaa



Olohuoneeseen on vahingossa muodostunut hauska pastellivärinen sisustus, kun peitän sohvat kuraisimpaan aikaan noilla vanhoilla täkeillä. Huomasin juuri, että tuon täkin vihreä toistuu myös Ebba Masalinin opetustauluissa.


Viikonlopun kohokohta oli Tuntematon sotilas elokuva.
Suosittelen elokuvaa kaikille ja minusta tuntuu, että se jätti minuun jonkin pysyvän jäljen. Mitenkään aiempia filmatisointeja väheksymättä tässä sota tuli iholle ja välittyi sellaisena kuin olen sen kuvitellut olevan. Visuaalisesti elokuva oli hieno kunnianosoitus Suomelle.


Olen nähnyt kahdenlaista kritiikkiä elokuvaan liittyen. 
Kumpaankaan en löytänyt aihetta elokuvaa katsoessani.
Naiskuvaukseen on kiinnitetty huomiota. 
Ilmeisesti feministit kokevat velvollisuudekseen tämän tyyppisen kritiikin.
Lisäksi somessa on tullut vastaan näkemyksiä, joiden mukaan elokuva on liian raaka. Ihmiset eivät kestä katsoa sitä.  Aikuiset ihmiset! Se on sotaelokuva. Vähintä mitä me voimme tehdä on kestää katsoa tuo elokuva. Isoisämme ja -äitimme joutuivat kestämään sen sodan, ihan oikeasti!

Elokuvasta päällimmäiseksi tunteeksi jäi hämmästys hienoista roolisuorituksista ja koko elokuvan mahtavasta toteutuksesta. Lisäksi liikutus ja kunnioitus, joka toki on osittain mukanani aina.
Minun sukupolveni isoisät uhrasivat vuosiksi vapautensa, terveytensä (niin psyykkisen kuin fyysisenkin) ja henkensä. Vaimot menettivät miehensä, äidit poikansa ja lapset isänsä.
Luovutetun Karjalan asukkaat uhrasivat kotinsa, maansa ja tavaransa. Heiltä katkaistiin juuret. Minun äidin puolen sukuni oli viljellyt samaa pientilaa Jääskessä satoja vuosia.
Joiltakin sota vei kaiken.

Eikä tämä ole pelkkää menneisyysnostalgiaa.
Jossain soditaan joka päivä. 
Ei samoin, kuin tuolloin, mutta sota on silti sotaa.

Siltä ei voi ummistaa silmiään!

tiistai 24. lokakuuta 2017

Lokakuun haikeus

Lokakuinen pakkasaamu oli täynnä sumua ja kaunista valoa.




Talven tulo muuttuu väistämättömäksi faktaksi. Faktasta masentumisen sijaan ajatukseni kääntyivät tänään ensikertaa jouluun. Kiertelin haikeuden valtaamassa puutarhassa ja mietin tunnelmavalojen paikkoja.


Kauneutta voi löytää kuolevasta puutarhasta. Sitä on kaikkialla. 




Haikeuden tunnetta lisäsi hienoinen ikävä ja surumielinen ilo. Poikani täyttää tänään 13-vuotta ja juhlii syntymäpäiväänsä Miamin rannoilla isänsä kanssa. 
Ajatelkaa! 30 astetta lämmintä, merivesi 28. 
Kuvissa hän keräilee rannalta kookospähkinöitä.
 Olen tavattoman ylpeä ja innoissani hänen puolestaan!

Ihanaa lokakuun viikkoa kaikille. Haikeudella tai ilman! 


sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Arvonnan voittajat

Arvoin siis nämä ihanat Havi`s tuotepaketit.
Minä suoritan aina arvonnat perinteisellä lippuarvonnalla, eli tulostan kommentit, leikkaan ja taittelen ja "arvat" nostetaan oikeasti. Nyt unohdin kiireessä kuvat prosessin.

                                       

Ensimmäinen paketti lähtee Marialle!



                                       

Toinen Päiville!


                                        

Onnea voittajille!
 Voitte kommentoida osoitteenne tämän blogitekstin kommentoinnissa. Kommentit eivät tule näkyviin hyväksymättä, enkä tietenkään julkaise osoitetietojanne.

Ihanaa Sunnuntaipäivää!